- Belung Magazine
Tämä sivusto käyttää evästeitä selailukokemuksen parantamiseksi. Käyttämällä tätä sivustoa suostut käyttämään niitä OK, olen samaa mieltä Ei, anna lisätietoja

View other editions

”Hengitä ulos mahdollisimman voimakkaasti” – katsaus keuhkojen toimintakokeisiin

Interstitiaalisia keuhkosairauksia (ILD:itä) sairastaville potilaille keuhkojen toimintakokeet ovat todennäköisesti tuttuja: esimerkiksi eräässä kokeessa puhalletaan mahdollisimman voimakkaasti laitteeseen, jonka jälkeen keuhkojen suorituskyky voidaan nähdä tietokoneelta. Mutta mitä laitteeseen puhallettaessa tarkalleen ottaen tapahtuu ja mitä tuloksena saadut kaaviot kertovat? Tässä artikkelissa tarkastellaan keuhkojen toimintakokeita alan ammattilaisen näkökulmasta. 

pulmonary_function_technologist_Anita_JansenKeuhkojen toiminnan hyvä arviointi edellyttää, että keuhkosairauksien erikoislääkärit saavat keuhkoista mahdollisimman paljon tietoa. Suurin osa näistä tiedoista saadaan keuhkojen toimintakokeita tekeviltä ammattilaisilta. Tätä artikkelia varten BELUNG haastatteli Anita Jansenia, joka on hollantilainen keuhkofunktioteknikko.
Työhöni kuuluu keuhkojen toimintakokeiden tekemistä esimerkiksi ILD-potilaille
”Aloitin keuhkofunktioteknikon opinnot vuonna 1996”, Anita kertoo. ”Kolmantena opiskeluvuotena minut palkattiin tähän sairaalaan, ja olen työskennellyt täällä siitä lähtien.” Suurin osa keuhkofunktioteknikon työstä kuluu keuhkojen toimintakokeiden tekemiseen esimerkiksi ILD-potilaille.

”Päivän kaksi ensimmäistä potilasta tulevat pian spirometriatutkimukseen”, Anita selittää. ”Sitä kutsutaan myös virtaus-tilavuussilmukaksi.” Kun Anita on tervehtinyt potilasta ja kertonut hänelle, miksi vastaanotolla on mukana toimittaja, hän mittaa potilaan painon ja pituuden: ”Haluamme standardoida tutkimuksen. Kun tiedämme potilaan iän, etnisen taustan, sukupuolen, painon ja pituuden, tiedämme suurin piirtein, mikä potilaan normaalin keuhkojen toiminnan pitäisi olla. Esimerkiksi 50-kiloisen 75-vuotiaan naisen keuhkojen toiminta on erilainen kuin 90-kiloisen 40-vuotiaan miehen sairauksista riippumatta.”

Kun paino ja pituus on mitattu, Anita kysyy potilailta, onko heillä mitään sairauksia, joista hänen pitäisi tietää. ”Minun on varmistettava, että potilas on riittävän hyvässä kunnossa kokeita varten”, Anita kertoo. ”Jos potilaalle on esimerkiksi hiljattain tehty jokin toimenpide, joidenkin kokeiden suorittaminen voi olla liian riskialtista.” Lopuksi Anita kysyy vielä, onko potilas ottanut lääkkeensä kyseisenä päivänä (koska tämä voi vaikuttaa tuloksiin), minkä jälkeen potilas voi suorittaa varsinaiset kokeet. 
 

Puhallusputki Spirometer

Tutkimuksessa käytetään spirometria, joka näyttää eräänlaiselta puhallusputkelta, joka on kiinnitetty pieneen nosturiin. 

Aluksi Anita poistaa muovisuojuksen uudesta suukappaleesta ja kiinnittää suukappaleen puhallusputkeen. ”Spirometrilla mitataan muun muassa keuhkojen sisään- ja uloshengittämän ilman määrää”, Anita kertoo. ”Hygieniasyistä jokainen potilas saa oman suukappaleensa, joka hävitetään kokeen jälkeen.”

Anita pyytää potilasta hengittämään normaalisti jonkin aikaa. Tämän jälkeen potilaan tulee hengittää sisään mahdollisimman syvään ja sitten ulos mahdollisimman voimakkaasti ja pitkään, mieluiten vähintään kuuden sekunnin ajan. Lopuksi potilas hengittää nopeasti sisään. Samalla kun potilas yrittää seurata Anitan antamia ohjeita parhaan kykynsä mukaan, tulokset näkyvät tietokoneen näytöllä kaavioina. Anita kertoo: ”Spirometrissa on anturi, joka mittaa sisään- ja uloshengitetyn ilman määrää ja siirtää tulokset välittömästi digitaalisiksi kaavioiksi.” Tietokoneen näytöllä näkyy kaksi eri kaaviota. ”Näitä kutsutaan spirogrammeiksi”, Anita sanoo. ”Ylemmässä kaaviossa on tilavuus-aikakäyrä, ja tilavuus näytetään pystysuoralla akselilla ja aika vaakasuoralla akselilla. Toisessa kaaviossa on virtaus-tilavuussilmukka, ja siinä ilman virtausnopeus näytetään pystysuoralla akselilla ja sisään- tai uloshengitetyn ilman kokonaistilavuus vaakasuoralla akselilla.” (Katso kuva)
fi-spirometer-airflow-belung-magazine Virtaus-tilavuussilmukka. Terävä ylöspäin suuntautuva viiva kuvaa voimakasta uloshengitystä, jonka jälkeen ilmaa hengitetään vielä hitaasti ulos. Sisäänhengitys on kuvattu vaakaviivan alapuolella. Lähde: Wikipedia
Anita kertoo potilaalle tarvitsevansa kolme hyvää kaaviota, jotta mittauksen luotettavuus voidaan varmistaa. ”Lähetän koetulokset välittömästi keuhkosairauksiin erikoistuneelle lääkärille”, Anita kertoo. ”Kun kokeet on tehty, potilas tapaa lääkärin, joka arvioi tulokset ja keskustelee niistä potilaan kanssa.”

Kaavioiden avulla lääkäri pystyy arvioimaan potilaan keuhkojen toiminnan. Jos potilaalla on esimerkiksi idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF), kaaviossa näkyvä virtaus-tilavuussilmukka on kapeampi, koska fibroosin vuoksi keuhkojen tilavuus on pienentynyt (katso kuva). Samaan aikaan ilmavirta on suurempi kuin normaalissa spirogrammissa, koska fibroosi saa keuhkot pysymään auki pidempään. 
 
fi-spirometer-flow-volume-belung-magazine Esimerkki IPF-potilaan mahdollisesta virtaus-tilavuussilmukasta. Keuhkojen fibroosin vuoksi silmukka on kapeampi ja tilavuus suurempi. Lähde: Medix Publishers

Diffuusiokapasiteetti

Kun Anita on tehnyt spirometriatutkimuksen kahdella potilaalla, hän tapaa potilaan, joka tulee diffuusiokapasiteetti-tutkimukseen. ”Diffuusiokapasiitti-kokeessa mitataan kaasujen siirtymistä keuhkorakkuloista verenkiertoon”, Anita kertoo. ”Sisäänhengitettäessä happi siirtyy keuhkojen pienimmistä osista pienen kalvon läpi verenkiertoon. Tämä prosessi voi kuitenkin heikentyä esimerkiksi ILD-sairauksissa ilmenevän kalvon paksuuntumisen vuoksi. Tässä kokeessa käytetään samaa laitetta, mutta sitä varten yksi osa avataan, joten kun potilas hengittää sisään, hän hengittää tuossa pullossa olevia kaasuja.” Toimiston seinän vierustalla on todellakin laitesukeltajien sukelluspulloa muistuttava kaasupullo, joka on yhdistetty laitteeseen letkuilla. Anita huomauttaa, että kaasupullossa on kahta erilaista kaasua: hiilimonoksidia ja metaania.

”Ensin pyydän potilasta puhaltamaan kaiken ilman keuhkoistaan”, Anita sanoo. ”Sitten potilas hengittää sisään mahdollisimman paljon pullossa olevaa kaasuseosta, pitää kaasua keuhkoissaan noin kymmenen sekunnin ajan ja puhaltaa ulos.” Koe toimii seuraavasti: hiilimonoksidi siirtyy verenkiertoon mutta metaani ei, ja vertaamalla kummankin kaasun määrää uloshengitetyssä ilmassa Anita voi määrittää, kuinka paljon hiilimonoksidia on siirtynyt keuhkoista verenkiertoon. Seuraava Anitan näyttämä koe on helpompi ymmärtää: kyseessä on niin kutsuttu kävelytesti.


Kuuden minuutin kävelytesti

Siirrymme virkeän iäkkään potilaan kanssa sairaalan tyhjälle käytävälle, jonne Anita merkitsee kartioilla radan. Sitten hän kiinnittää potilaan sormeen pulssioksimetrin. ”Tällä laitteella voidaan mitata sykettä ja veren happisaturaatiota”, Anita selittää. ”Kävelytestillä saadaan tietoa potilaan kävelemän matkan pituudesta ja veren desaturaatiosta. Näiden tietojen avulla voidaan selvittää potilaan kyky suorittaa päivittäisiä toimintoja. Testiä voidaan käyttää myös lääkärin määräämien hoitojen seuraamiseen.”

Esimerkiksi IPF:n hoitoon lääkäri on voinut määrätä antifibroottisen lääkkeen, joka voi hidastaa sairauden etenemistä keuhkojen toiminnan suhteen IPF-potilailla. Kun lääkäri on määrännyt lääkkeen, hän haluaa tietenkin tietää, onko se auttanut vakiinnuttamaan IPF-potilaan keuhkojen toimintaa. Tämä voidaan selvittää kävelytestillä, jossa potilas kävelee kuuden minuutin ajan tasaisella alustalla. ”Pyydämme potilasta kuvaamaan hengenahdistustaan ennen testiä ja sen jälkeen. Näin saamme tietää, miten keuhkot reagoivat liikuntaan.”


Kehopletysmografi

BodyboxKun potilas lepää odotushuoneessa kävelytestin jälkeen, Anita näyttää toisessa testissä käytettävän laitteen. ”Tätä kutsutaan kehopletysmografiksi”, Anita selittää ja osoittaa puhelinkopin näköistä laitetta, jossa on istuin.

”Kehopletysmografilla selvitetään, onko potilaan keuhkojen toiminta rajoittunutta.” Kehopletysmografitutkimuksessa potilas istuu suljetussa kopissa. Laite perustuu siihen, että keuhkojen laajentuessa keuhkojen paine laskee, mikä puolestaan lisää kopin sisällä olevaa painetta, koska se on suljettu järjestelmä. Tämän mekanismin ansiosta voidaan mitata keuhkojen toiminnallinen jäännöstilavuus (FRC).

Kun Anita on selittänyt tämän tutkimuksen sisällön, potilaiden vastaanottaminen on tältä päivältä päättynyt. ”Pidän työstäni todella paljon”, Anita kertoo samalla, kun juomme kahvia ja keskustelemme keuhkofunktioteknikon työstä. ”Halusin työskennellä sekä ihmisten että tekniikan parissa, ja keuhkojen toimintakokeet ovat erinomainen yhdistelmä molempia.” Vaikka Anita vaikuttaa itsevarmalta ja rauhalliselta ammattilaiselta, hän tunnustaa, että kaikki ei ole aina hoitunut yhtä sujuvasti. ”Urani alussa olin hieman hämmästynyt siitä, kuinka voimakkaasti ihmiset voivat kärsiä hengenahdistuksesta. Spirometriatutkimuksessa oli vaikeaa yrittää saada ihmisiä puhaltamaan ulos pidempään, kun näin, kuinka vaikeaa se heille oli.”

Saan toimia sekä ihmisten että tekniikan parissa, mikä sopii minulle erinomaisesti

Kokemuksen myötä Anita kuitenkin sopeutui työhön. ”Työ on nyt helpompaa osittain siksi, että minun ja potilaiden välinen ikäero on pienempi. Urani alussa 22-vuotiaana potilaat saattoivat miettiä, ymmärtääkö noin nuori henkilö, mitä hän oikein vaatii heiltä.” Anita pitää työtään erittäin mielenkiintoisena. ”Työni parhaimpia puolia on se, että jokainen potilas on erilainen. Jokaista on käsiteltävä eri tavoin, joten työssäni yhdistyvät monipuolisuus ja rutiinitehtävät. Lisäksi saan toimia sekä ihmisten että tekniikan parissa, mikä sopii minulle erinomaisesti”, Anita toteaa iloisesti. 


disclaimer
OFE12/728032018